Altistaako yhteiskuntamme mielenterveysongelmille?

 

 

Teksti on alunperin julkaistu UusiSuomi-blogissa 19.7.2017

Turhauttavimpia puolia psykiatrin työssä on kohdata ja yrittää auttaa ihmisiä, joiden ongelmat tuntuvat aivan liian isoilta käsiteltäväksi vastaanottohuoneessa. Psykiatria keskittyy sairauksien diagnosointiin ja hoitoon ensisijaisesti yksilön neurobiologisella ja psyykkisellä tasolla. Nähdäkseni mielenterveysongelmien juuret ulottuvat kuitenkin usein myös kulttuurin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Puhun tässä kirjoituksessa erityisesti köyhyydestä, työttömyydestä ja eriarvoisuudesta, sekä kulttuurimme suhtautumisesta niiden syihin.

Tutustuin äskettäin Mark Fisherin kirjoituksiin. Fisher oli poliittinen aktivisti ja kirjailija, joka kärsi suurimman osan elämästään vakavasta masennuksesta. Hän puhuu artikkeleissaan oivaltavasti poliittisista syistä lisääntyvien mielenterveysongelmien taustalla. Hänen mukaansa talousjärjestelmämme vallitseva narratiivi on sellainen, jossa köyhyys ja epäonnistuminen nähdään ensisijaisesti yksilön omana syynä: laiskuutena tai moraalisena puutteena. Tämän tarinan mukaan jokainen on oman onnensa seppä, ja kaikkien on mahdollista menestyä, jos siihen vain on tahtoa.

Fisherin mukaan yksilökeskeinen tarinamme on omiaan aiheuttamaan mielensisäistä ristiriitaa, sekä arvottomuuden ja häpeän tunteita. Keskeinen ongelma on se, että ihmiset ovat jo syntyessään eriarvoisessa asemassa perusturvan, varallisuuden, lapsuuden ympäristön ja hoivan, älyllisten ja sosiaalisten kyvykkyyksien, ym. suhteen. Lisäksi talousjärjestelmämme perustuu kilpailuun, sekä ihmisten että valtioiden välillä, joten se väistämättä tuottaa menestyjien lisäksi myös häviäjiä. Yksilökeskeisyytemme johtaa kuitenkin siihen, että heikko-osaisemmat päätyvät tahtomattaankin syyttämään itseään, sillä yhteiskuntamme viesti heille on, etteivät he vain yritä tarpeeksi. (1)

Myöskään Fisherille masennus ei tuntunut sairautena, vaan hän koki sen häpeällisenä laiskuutena ja arvottomuutena; sekä tunteena siitä, ettei hänellä ollut merkityksellistä paikkaa ja roolia yhteiskunnassa. Arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunne seurasi häntä senkin jälkeen, kun hänestä tuli filosofian tohtori ja yliopisto-opettaja. Fisher tappoi itsensä tammikuussa 2017.

Fisher ei yrittänyt väittää, että kaikki mielenterveysongelmat johtuisivat yhteiskunnallisista syistä. On ilmiselvää, että psyykkiset ja neurobiologiset tekijät ovat keskeisessä roolissa niiden synnyssä. On kuitenkin ongelmallista, että mielenterveyshäiriöt käsitetään, ja niitä pyritään hoitamaan ensisijaisesti yksilön sairauksina. Yhteiskunnalliset tekijät ovat kiistaton ja merkittävä osasyy mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyteen, ja tästä syystä ne ovat myös poliitikkojen vastuulla. Maailman terveysjärjestön (WHO) raportin mukaan mielenterveysongelmat kertovat ennen kaikkea koko yhteisön tilasta. Yksilöön kohdistuva terveysneuvonta ja hoito on oleellista, mutta ei riittävää. Mielenterveyttä tulee edistää ja hoitaa keskittymällä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. (2)

Köyhyys lienee eniten tutkittu mielenterveyttä heikentävä sosiaalinen tekijä. Köyhyys itsessään kuluttaa kognitiivista kapasiteettia ja heikentää päätöksentekokykyä: Ihmisellä ei yksinkertaisesti ole resursseja tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia ja toteuttaa niitä, jos kaikki aika menee päivittäiseen selviytymiseen. Köyhyys vaikuttaa jo lapsuudessa haitallisesti aivojen kehitykseen, mielenterveyteen ja käytösongelmiin. (3, 4, 5)

Rikkaammissa maissa absoluuttista köyhyyttä oleellisempi ongelma on kuitenkin taloudellinen eriarvoisuus. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet sen itsenäiseksi riskitekijäksi mielenterveysongelmille, riippumatta köyhyydestä. Vastaavasti tasa-arvoisemmissa maissa köyhyyden haitallinen vaikutus mielenterveyteen on vähäisempi. Taloudellinen eriarvoisuus on yhdistetty masennukseen, itsemurhiin, jopa psykoosiin ja skitsofreniaan. (6) Eriarvoisemmissa maissa on myös enemmän päihdeongelmia ja yliannostuksia, väkivaltarikoksia, rasismia, ja lasten koulumenestys on niissä huonompi. Lisäksi eriarvoisuus näyttää heikentävän kansan keskinäistä luottamusta ja yhteenkuuluvuudentunnetta. (7)

Yksilötasolla eriarvoisuuden ajatellaan lisäävän haitallista kilpailua, vertailua ja epävarmuuden tunnetta sosiaalisen statuksen suhteen. Eriarvoisemmissa maissa ihmiset ovat huolestuneempia omasta asemastaan yhteiskunnassa, tämä koskee sekä rikkaita että köyhiä. Jatkuva huoli ylemmän statuksen saavuttamisesta tai menettämisestä voi siis aiheuttaa stressiä kaikissa sosiaaliluokissa, ja siten altistaa mielenterveysongelmille. (8, 9, 10) Se myös lisää tarvetta korostaa itseään ja omaa varakkuuttaan esim. luksustuotteilla (11).

Yhteiskunnallamme on myös vahva vaikutus yksilöiden arvoihin. Kapitalistisen, ja erityisesti uusliberaalin talousajattelun tärkein oletus on, että yhteisö toimii parhaiten, kun sen jäsenet tavoittelevat omaa etuaan, ja kilpailevat keskenään. Useat tutkijat argumentoivat, että yhä enemmän yksilöä korostava, jatkuvaan kulutukseen ja materialismiin tähtäävä arvopohjamme nakertaa ihmisten omanarvontunnetta, yhteisöllisyyttä, keskinäistä empatiaa, sekä halua suojella ympäristöä. Lisäksi kiihtyvä kilpailu työelämässä globalisaation ja automatisaation tuottamana, saattaa pahentaa kroonista stressiä ja jatkuvaa epävarmuutta toimeentulon suhteen. (12,13)

Suomi on tähän asti ollut parhaimpia maita asua tasa-arvon suhteen. Hyvinvointivaltion pyrkimys perustuu sille ymmärrykselle, että onnellinen elämä on vähintään yhtä paljon yhteisön kuin yksilön tuottamaa. Pelkään kuitenkin, että politiikkamme on menossa yhä individualistisempaan ja eriarvoistavaan suuntaan: Talouskasvu on pyhä ja kyseenalaistamaton yhteinen missiomme, vaikka sen hedelmät ovat jo pitkään valuneet suurimmaksi osaksi rikkaimpien taskuihin. Erityisesti 90-luvulla toteutuneen pääomatuloverotuksen eriyttämisen jälkeen Suomen eriarvoisuuskehitys on ollut nopeampaa. (14, 15) Oikeistohallituksien leikkaukset taas kohdistuvat pääosin jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin. Toivon tämän tekstin muistuttavan poliitikkoja siitä, että mielenterveysongelmien ehkäisy ja hoito ei ole yksinomaan terveydenhuollon ammattikunnan tai potilaiden itsensä vastuulla. Tulo- ja varallisuuserojen kasvulla on todennäköisesti suora ja kauaskantoinen vaikutus kansanterveyteemme.

 

Lähteet:

1. Mark Fisher: Good for Nothing: https://theoccupiedtimes.org/?p=12841

2. Friedli L (2009) Mental health, resilience and inequalities – a report for WHO Europe and the Mental Health Foundation. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0012/100821/E92227.pdf

3. Mani, A. et al. (2013). Poverty Impedes Cognitive Function. Science, 341(6149), 976-980.

4. Luby, J. et al. (2013). The Effects of Poverty on Childhood Brain Development. JAMA Pediatrics, 167(12), 1135.

5. http://www.apa.org/pi/families/poverty.aspx

6. Burns, J. (2015). Poverty, inequality and a political economy of mental health. Epidemiology And Psychiatric Sciences, 24(02), 107-113.

7. Wilkinson, R., & Pickett, K. (2009). Income Inequality and Social Dysfunction. Annual Review Of Sociology, 35(1), 493-511.

8. Buttrick, N., & Oishi, S. (2017). The psychological consequences of income inequality. Social And Personality Psychology Compass, 11(3)

9. Pickett, K., & Wilkinson, R. (2010). Inequality: an underacknowledged source of mental illness and distress. The British Journal Of Psychiatry, 197(6), 426-428.

10. Cohen, C. (2002). Economic Grand Rounds: Social Inequality and Health: Will Psychiatry Assume Center Stage?. Psychiatric Services, 53(8), 937-939

11. Walasek, L., & Brown, G. (2015). Income Inequality and Status Seeking. Psychological Science, 26(4), 527-533. http://dx.doi.org/10.1177/0956797614567511

12. Kasser, T. et al. (2007). Some Costs of American Corporate Capitalism: A Psychological Exploration of Value and Goal Conflicts. Psychological Inquiry, 18(1), 1-22.

13. Hidaka, B. (2012). Depression as a disease of modernity: Explanations for increasing prevalence. Journal Of Affective Disorders, 140(3), 205-214.

14. http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/talouskasvun-hedelmat-hyvatuloisten-taskuun

15. https://www.oecd.org/els/soc/OECDIncomeDistributionDataReview-Finland.pdf

Kirjoita kommentti